16. Luukku
Mitä tuli: Swinkels Family Brewersin Steen Brugge 5,0%, joka on siis vehnäinen, white-blanche, witbeer. Kuka mitenkin haluaa kutsua, mutta vehnäinen. Ensi reaktio oli uudesta olusesta jälleen positiivinen. Harmitti lähteä duuniin, kun tietää maistamisen ja kirjoittamisen jäävän todella myöhäiseen ajankohtaan.
Miltä maistui: Alun fiilis oli, että kiva vehnänen. Tuoksussa pienoista sahdin vivahdetta ja väriltään kivan vaalea ja hieman samea. Maistoin ja pohdin, että täähän on ihan hyvä. Makustelin hetken ja ajattelin, että vaikka tämä on ihan ok, niin loppujen lopuksi hyvin tasapaksu ja tasalaatuinen, niin tyyliltään kuin maultaan. Kuitenkin työpäivän jälkeen, tässä hetkessä yksin nautittuna miellyttävä kokemus.
Luen oluen viivakoodin Pint Pleaseen ja huomaan oluen olevan jo entuudestaan maistettu, viime vuoden helmikuussa, jolloin olen arvioinut tämän kahdella tähdellä ja sanoin perus witbeer, ei tällä kuuhun mennä. Tuo olematon arvio saattoi olla sen illan viimeisiä baarikäyntejä, joten saattanee vaikuttaa. Mieleni valtaa suuri hämmennys ja joudun pohdiskelemaan hetken tuota reilun vuoden takaista "arviota" ja tämän hetken fiilistä, joka on hieman toisenlainen kyseisen oluen suhteen. Olutta siemaillessa alan pitämään siitä ja sen kivoista pienistä hapoista sekä tasalaatuisesta vehnäsen miedosta mausta, mikä sattuu omaan suuhun äärimmäisen hyvin koska en suuri vehnästen ystävä ole. Ei tällä kuuhun mennä edelleenkään, mutta nostan arviota yhdellä tähdellä kahdesta kolmeen ja mielestäni olut sen ansaitsi. Painan myös etiketin mieleeni, koska tahdon maistaa tätä vielä joskus tulevaisuudessa ja erilaisessa tilanteessa.
Olen joskus aikaisemmin tuonut esiin, että oluen maistelu on kokonaisvaltainen kokemus ja siihen vaikuttaa niin moni lasin ulkopuolinen tekijä. Tässä on itselleni yksi hyvä esimerkki siitä, että se tosiaan on näin. Olipas aika hämmentävä kokemus tämän illan päätteeksi, joskus olut harrastus yllättää myös näin.