keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Kaukomieli 4,7% & Kultaneito 4,7%

Ylikylä Olut, Kempeleeltä tai nykyään ilmeisemmin Iisalmesta. Netistä aika vähän löytyi ajantasalla olevaa tietoa tai sivustoja, mutta ilmeisemmin sulkeutunut panimo, jonka toiminnan muutama vuosi sitten on ostaneet ravintola yrittäjät ja toiminta siirtyi tämän kaupan myötä Iisalmeen.

Bongasin itselleni tämän täysin uuden panimon Shop Domissa käydessäni ja ajattelin, että tuleehan sitä maistaa uusi panimo ja tukea suomalaista pienpanimo toimintaa. Tällä kertaa maistelu jäi juuri tuohon tukemiseen, joten olkaapa hyvä. Tämä siitä syystä, että molemmat kuvan oluet olivat mitäänsanomattomia ja todella onnettomia tekeleitä. En tiedä tulisiko ravintolayrittäjien pysyä tiskin takana ja jättää oluen teko jollekin joka osaa tai sitten rekrytoida siihen hommaan taitavampi tekijä.

Kaukomieli 4,7% Cream ale. Vahvasti hiilihapollinen, jopa niin vahvasti, että peittää alleen kaiken muun, jos tässä mitään makua ylipäätään on. Vieruskaveri kuvasi olutta kuseksi, vanhan ihmisen kuseksi ja kertoi, että tältä myös tuoksuu vanhusten hoitopaikoissa. Täytyy tuon mielikuvan jälkeen todeta, että kyllä se väriltään sitä oli, tuoksusta en ehkä samaa mieltä ollut, mutta jollain tapaa se vinksahtanut oli. Toisaalta ei minulla ole kokemusta vanhusten hoitolaitoksista, joten en lähde kiistämäänkään.

Kultaneito 4,7% Blond Ale. Olut kuohuu avaamisen jälkeen pullossa, kuohahtaa lasiin kaataessa ja vaahtokukka täyttää lasin, lähes koko lasin. Kummallisinta tässä oli se, että olut kuohahti vielä suuhun kaataessaan. Niin ja tämä oli valitettavasti tässä, oluesta ei juurikaan ole mitään muuta kerrottavaa, kuin tuo kuohuminen. Ei oikein makua, mutta jos tarkoitus oli valmistaa kuohua niin siinä tämä on onnistunut tekele.

Harvoin nykyään enää sattuu näin susia oluita eteen, onneksi. Nämä oli kyllä todella heikkoja tekeleitä ja pohdin, että minkälainen panimo laskee tälläsia tuotteita edes myyntiin. No aina niihin joku haksahtaa ja saadaan kulut katettua. Sairilan olutseura kuitenkin suosittelee jättämään nämä oluet ostamatta ja jos nyt jostain syystä olet kuitenkin ostanut ja kaatanut lasiin, niin kaada viemäriin ja korkkaa joku parempi, kippis. 

keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Long Hop 5,0%

Aika ajoin tulee fiilis, jolloin hakeudun lager olueiden pariin. Loppujen lopuksi tämä kaikkien tuntema ja monen ensipuraisu olueen on laadukkaasti tehtyä erittäin hyvä oluttyyli, joka sopii niin ruokapöytään kuin seurusteluun. Lagerilla on aina paikkansa, arjessa ja juhlassa, sekä ehdottomasti saunassa.

Jokunen tovi sitten törmäsin Fat Lizardin Long Hop 5,0% Motueka Lageriin. Kyseinen olut on humaloitu Uusi-Seelantilaisella Motueka humalalajikkeella. Tämä olut on ehkä siitä perus lagerista vielä askel ylöspäin ja humalointi oli aika reipasta. Rapsakka lager kuitenkin taittaa alun humaloinnin aiheuttaman hämmästyksen jälkeen hyvin miellyttäväksi olueksi. Tämän oluen voi nostaa niiden monien muiden Fat Lizardin onnistuneiden oluiden joukkoon. Laadukkuutta voi aina odottaa, kun käteen eksyy Fat Lizardin olut, harvoin niiden kohdalla on joutunut pettymään, jos koskaan.

Kevättä ja kesää kohti mennään, keveneekö oluet ja valtaako peruslager entisestään tilaa kallistettavissa tuopeissa? Olutpostissa kaavailtiin sourien pitävän pintansa, mutta monien vähä alkoholisten ja alkoholittomien nostavan päätään entisestään. Sairilan olutseura on maistellut myös holittomia viime aikoina mielenkiinnosta ja maistamista voitte lukea maaliskuun viimeisestä postauksesta.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Triple Cherry Cobbler 5,0%

Suomen ehdotonta sour oluiden parhautta edustaa Coolhead, vuonna 2016 perustettu pienpanimo. Panimon tuotannosta lienee suurin osa hapanoluita ja mikäs niitä on tehdessä, kun sen hyvin osaa. Sairilan olutseuran kirjoitteleva jäsen on myös suuri hapanoluiden ystävä. Ensin taistelin tuota vastaan kertomalla olevani viha-rakkaussuhteella niitä kohtaan, mutta on tarvinnut myöntää itselleni (ja muille), että pidän niistä. Oluttyylinä myös jollain tapaa hyvin mielenkiintoinen ja kiinnosta, vaikka edelleen välillä huomaan jonkun sourin kohdalla pohtivani, että onko tämä edes olutta? Tuo lienee pohjustaa teiniajoista, koska en juurikaan pitänyt oluen mausta ja tästä syystä alitajuntani lienee ohjaa minua edelleen näiden erilaisten oluiden pariin. Uusiin soureihin törmätessä ostan niitä kotiin, pyydän kaatamaan baarissa tuoppiini ja maistelusetteihin. Tarjontaa riittää, joten näitä aika useasti tulee maisteltua. Olen myös suuri happamien marjojen, hedelmien ja makujen ystävä, joten liekkö tuollakin vaikutusta asiaan.

Sairilan olutseura maisteli Coolheadin Triple Cherry Cobbler 5.0% olusen. Aikaisemmin maistamani Triple Berry Cobbler oli hyvin maistuva hapanolut. Tällä kertaa kauniin punertavan oluen makumaailmaa hallitsi hieman liian vahvasti joulunmakuihin yhdistettävät maut ja ei ollut omaan suuhuni käypäsin Coolhead. Onneksi heiltä löytyy niin monia omaan suuhun paremmin sopivia soureja, joten ei minkäänlaista hätää.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2022

Porridge Forrester 7,5%

Sairilan olutseuran lasiin aika usein kaatuu Lappeenrantalaisen Tujun oluita. Tähän on monia syitä, mutta heidän laadukkuus, rohkeus ja oma tyylinsä on ehdottomasti piristys pienpanimoiden joukossa. Tuju on myös laadukkuutensa myötä ansaitusti kärkipaikan kahinoissa panimoita listatessa.

Tällä kertaa lasiin kaadettiin jokusen prosentin kauppavahvuisten yli menevää Porridge Forrester 7,5 % oatmeal stout. Liekkö ehtymätön Tujun oluiden nimeämiseen käytettävä sammio ja visuaalisuus jälleen ehdotonta Tujun pilkesilmäkulmassa laatua. Olut on tumma vahva stout, josta makua ja pehmeyttä löytyi, mutta valitettavasti korkea prosentti osuus hiipi salakavalasti pintaan ja makunystyröihin. Ei missään nimessä parasta Tujua, mutta ihan ok vahva stout ja yleisellä tasolla hyvinkin vahvaa keskitasoa. Alkoholin läpi tuleminen oli itselleni liikaa ja näin ollen peitti alleen oluen muun makumaailman suhteellisen nopeasti. Maistamisen arvoinen ehdottomasti, kippis.