sunnuntai 28. marraskuuta 2021

(Olut)Joulukalenterista pari sanaa

Vuoden loppua kohti mennään, mutta vielä on yksi täysi kuukausi jäljellä. Tämä vuoden viimeinen kuukausi tuo monelle oluenharrastajalle paljon uutta maisteltavaa ja nostaa hymyn huulille. Syitä tähän voi tietysti olla monia, mutta Sairilan Olutseura tarkoittaa tällä nyt olutjoulukalenterien availua. Joulukalentereita näyttää markkinoilla olevan lähes mistä tahansa, työkalu, kalastus, sipsi, suklaat, tee, hillo, lelu ja erinäisten alkoholijuomien kalentereita sekä näiden lisäksi lukematon määrä muita, mutta tuossa nyt vain muutama tarjonnasta. Oluen ystäville joulukalentereita on saatavilla suomalaisilta panimoilta sekä ulkomaalaisilta entistä ehompia, laadukkaampia ja mielenkiintoisimpia. Sairilan Olutseuran yksi perustamisen ajatuksista on ollut paikallisten ja pienpanimoiden tukeminen, joten tästä(kin) syystä Sairilan Olutseuran blogissa joulukuussa availlaan paikallisen Bar Domin keräämää joulukalenteria, mikä sisältää mietoja olut, siideri ja lonkero juomia, kuitenkin painottuen olueen.

Viime vuonna kyseinen kalenteri oli ensimmäistä kertaa markkinoilla ja sen läpi juoneena voisin muutaman sanan siitä kertoa, koska viime vuotinen kokemus tuo hieman ennakkoluuloja ja odotuksia tämän vuotiseen kalenteriin. Kalenterin toteutus oli hauska, jokainen tuote yksittäin pakattuna rypistettyyn "paperipussiin" jouluisen numerotarran kera. On voinut olla jonkunlainen tekeminen niissä. Ihan toimiva ratkaisu, mutta suhteellisen isosti tilaa vievä, kun oluet olivat kolmessa eri pahvilaatikossa ja pystyssä pysyminen vähän niin ja näin. Tänä vuonna toivoisin toisenlaista ratkaisua, mutta ei aiheuta harmaita hiuksia vaikka samalla tavalla olisikin toteutettu.

Mennäänpä hieman sisältöön. Viime vuonna itselle tuli jokunen jo entuudestaan tuttu tuote, mutta tämähän oli ennakkoon jo tiedossa, että se mahdollista on. Selkeänä miinuksena nostaisin sisältöön liittyen sen, että mukana oli pari alkoholitonta olutta, en tiedä kaipaanko niitä jos ostan suhteellisen arvokkaan olutjoulukalenterin tai tiedän mä, en kaipaa. Sisältöön vaikuttaa paljon Suomen alkoholipolitiikka ja kun Shop Domilla ei ole ulosmyyntiin lupaa kuin maksimissaan 5,5% vahvuisille, niin tämä jättää suoraan kalenterista pois tuhdit stoutit, porterit sekä "todelliset herkut, harvinaisuudet" ja osaltaan kyseiset oluttyylit kuuluu jouluun. Nämä edellä mainitut asiat on tietenkin harmillisia, mutta ei kuitenkaan saa minua miettimään mitään muutakaan vaihtoehtoa tämän vuoden kalenteriksi. Uskon, että viime vuoden loppuunmyyty kalenteri on tehnyt selkeäksi tässä kaupungissa olevan tarvetta "paikalliselle" olutjoulukalenterille ja tämän viimevuotisen hieman yllättävänkin suosion myötä ovat tänä vuonna panostaneet asiaan. Tiedän, että tänä vuonna olutjoulukalenterien sisällön kerääminen aloitettiin jo todella hyvissä ajoin ja tämä luo entuudestaan uskoa siihen, että ajatusta on käytetty tänä vuonna mahdollisesti viime vuotta enemmän.

Oluet joita kalenterista viime vuonna tuli, oli suomalaisten panimoiden taidonnäytteitä. Pääosin Domissa pyrkivät siihen, ettei kalenterin tuotteita olisi heidän myymälässään myynnissä. Mukavia luukkujen sisältöjä oli mm. Kahakka Breweryn Anno 1620 Sea Buckthorn wheat 4,0%, Malmgårdin Oat IPA 4,9%, Tornion panimon Laavu Smoky ESB 5,5%, Fat Lizardin Backdrop porter 5,5%, Salama Brewingin Equilibrium 003 5,0% ja Ruosniemen panimon Lemon Curd Tart Ale 4,9%. Moni näistä edellä mainituista oli itselleni ensipuraisuja täysin uuteen panimoon tai ainakin ennen maistamattomaan olueeseen.

Tänä vuonna joulukuussa Sairilan Olutseuran blogin valtaa siis paikallisen Bar Domin tai tarkemmin Shop Domin keräämä olutjoulukalenteri, joka on ennakkoon tilattu ja noudetaan tämän kuun lopulla. Katsotaan jos blogiin saisi jokaisesta päivän luukusta päivityksen, maistelua en uskalla luvata ihan joka päivälle kuitenkaan vaikka sitähän tässä lähdetään tavoittelemaan. Huurteista joulunodotusta jokaiselle oluen ystävälle, kippis.

keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Mallaskoski juhlaolut 100 vuotta 5,0%

Blogia seuraaville on saattanut jo ilmetä, että arvostan oluen taustalla olevaa tarinaa ja jos siinä on historiaa mukana niin aina mukavampi. Tällä kertaa kaivoin arkistoista arvostelemattoman, historiaa sisältävän oluen, Mallaskoski 100 vuotta juhlaolut 5,0%, perinteinen lager.

Mallaskoski on tunnettu siitä, että oluet ovat hyvin useasti laadukkaita ja myös tyylikkäitä oluita, kokonaisuuksia. Oluiden visuaalisuuteen ja laadukkuuteen on nähty vaivaa. Se myös kannattaa, koska äärimmäisen hyviä oluita olen maistellut Mallaskoskelta aiemmin. Itseäni ja myös varmasti montaa muuta on saattanut ihmetyttää, että miksi juhlaolueksi tänä päivänä tehdään perinteinen lager? Kaikkien huulilla kun on nektariinimaiset neipat, kirpsakat sourit ja tuhdit stoutit. Lager oluttyyliltään ei ilmeisesti ole helpoin valmistettava ja tästä syystä saattaa puuttua kokonaan monen pienpanimon valikoimasta. Onhan lager myös oluttyylinä suomalaisessa olutkulttuurissa se kaikkien tuntema, tuttu "oluen maku" ja hyvin monen ensipuraisu oluen makumaailmaan. Tästä päästäänkin tämän kyseisen oluen tarinaan ja taustaan, josta myös historiaa löytyy, onhan olut 100 vuotta juhlaolut.

Oluen resepti pohjautuu jo 1950-luvulla valmistuksessa olleeseen lageriin, reseptin suunnittelu on yhteistyön tulos panimon perustajan Johan Walleniuksen pojanpojan, panimomestari Juhani Walleniuksen kanssa. Myös humalia valitessa on kunnioitettu sen ajan oluenvalmistustapaa sekä mallaspohjaksi valikoitui pohjanmaalainen Pehkolan artesaanimallas. Eikös kuulostakin laadukkuudelta ja siltä, että asiaan on paneuduttu, nähty vaivaa ja ajatusta. Kyseinen juhlaolut kunnioittaa panimon historiaa ja pitkää perinnettä. Asiaan on nähty vaivaa myös tölkin ulkopuolella, koska etiketin logo on virallinen Mallaskosken panimon 100-vuotis logo, jonka on suunnitellut Aleksi Ahjopalo.

Panimon, oluen ja tarinan vuoksi kohotin oluen kunnioittaen ja arvostaen pitkää perinnettä, laadukkuutta oluissa sekä upeaa visuaalisuutta. Tätä asiaa ei edes haitannut se, että itse juhlaolut jäi hieman upean tarinan jalkoihin ja vaisuksi, kippis.

keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Mikkeller + Olaf Tap Takeover maistelut osa 2

Bar Domin hanat valtasi tässä taannoin tanskalaisen Mikkellerin ja heitä maahantuovan suomalaisen Olaffin oluet. Näillä leveyspiireillä on suhteellisen harvoin oluen ympärillä minkäänlaisia tapahtumia, joten suuntasin tuolloin tarkastamaan tarjonnan ja maistelemaan Mikkellerin oluet pois, siitä voit lukea aikaisemmasta postauksesta Mikkeller + Olaf Tap Takeover maistelut.

Maistelulautasen (mikä sisälsi hanasta löytyneet Mikkellerit) jälkeen bongasin ilokseni tanskalaisen Warpigsin oluita löytyvän jälleen ja ne on itselleni sellaisia 'pakko maistaa' -tyyppisiä oluita. Niiden maistamiseen sisältyy niin paljon mukavia muistoja Kööpenhaminan reissulta ja Warpigsilla käynnistä. Ensimmäisenä niistä maistoin Manticore 6,8%, joka komeilee kuvassa. Kuva lienee myös kertoo minkä tyylin oluesta on kyse, mielestäni kuva on yksinkertaisuudessaan komiaa katseltavaa. Kyseessä on NEIPA / Hazy IPA kuka mitenkin tulkitsee. Kauniin kellertävä, samea ja vaahtokukalla lasiin kaatuva olut. Kyseinen olut oli jotenkin todella hyvin omaan suuhun sopiva, aikamoinen nektariini. Warpigsin oluiden maistaminen on luksusta, koska heidän IPA:t on hyvin monesti juurikin sellaisia mistä itse pidän ja vie minut mielikuvamatkalle hyvän ruuan, oluen ja seuran pariin. Tästä tykkäsin kyl kovin ja ehdoton suositus muillekin.

Seuraavana oluena nautiskelin samaisen Warpigsin Muzzle Memory 5,6% NEIPA / Hazy Ipan. Tämä olut oli keveämpi kuin edellinen ja sen huomaa jo kuvastakin, väri on huomattavasti kirkkaampi. Olut myös hieman keveämpi alkoholiprosentiltaan, liekkö näistä seikoista johtuen tämä olut ei yltänyt ihan yhtä isoon hehkutukseen kuin edellinen. Sain myös seurana olleen olutseuran jäsenen maistamaan Warpigsia ja taisi pieni tykästyminen kyseisiin oluisiin myös tapahtua hänessä.

Kyseiset oluet ovat hinnoiltaan lähempänä kymppiä per tölkki, suhteellisen arvokasta. Aina se ostaminen hieman kirpaisee ja pistää miettimään, että mikä hitto näissä maksaa näin paljon enemmän kuin monessa muussa. Itse kuitenkin mielellään tuon maksan, koska jokainen huikka on minulle makumatka ja mielikuvamatkailua parhaimmillaan vuosien takaiseen Tanskan matkaan.

Valitettavasti ja lompakkoni iloksi kyseisiä oluita ei ollut enää enempää tarjolla baarin puolella, joten jatkoin iltaa muutamalla muulla oluella. Seuraavaksi valikoitui suomalaisen Fat Lizardin Lab 37 Red Ipa 6,2%. Tämä valikoitui sen vuoksi, että viime aikoina Fat Lizardin oluet ovat maistuneet itselleni ja sopineet omaan suuhun hienosti. Aika useasti myös tietää saavansa laatua kun tarttuu Fat Lizardin oluseen. Tällä kertaa sitä sai, helposti lähestyvässä muodossa ja olikin äärimmäisen hyvä "suun huuhtelu" olut tässä vaiheessa iltaa.

Keskustelut soljuivat oluen maailmoissa, sivuten välillä työasioita (suomalaiset miehet eivät voi olla keskustelematta jossain vaiheessa niistä, varsinkaan jos työskentelevät samassa paikassa). Pääpaino kuitenkin pysyi maistelussa olevissa oluissa sekä niiden ympärillä, joten ilta sujui onnistuneesti. On mielekästä istua iltaa toisen oluista pitävän, ymmärtävän ja arvostavan kanssa, koska silloin pääsee spekuloimaan lasissa olevia ja muita maistamiaan yhdessä.

Ilta kun etenee, niin aina löytyy syytä pieneen juhlaan ja juomaa sen mukaan. Tällä kertaa siihen oli oikeasti syytä, seurana olevan olutseuran jäsenen vakituisen työsopimuksen vuoksi. Hänelle myös Lambic oluttyylinä oli täysin tuntematon, joten juhlajuoman valikoituminen helpottui kummasti. Brouwerij Boonin Oude Geuze Boon À L'Ancienne 7,0% 2017 valikoitui juomaksi ja kaatui lasiin hyvin lambicin omaisesti, tumman punaisena ja viinimäisenä, kuten asiaan kuuluu. Olipahan täydellisen pehmeä ja pyöreä lambic, mahdollisesti pehmein maistamani. Liekkö vuodet tehneet tehtävänsä, koska olihan tämä vuosikertaa 2017. Todella tasapainen kokonaisuus ja hieno sekä hyvä valinta tuohon pieneen juhlan hetkeen.

Illan päätin vielä ilokseni Panimoyhtiö Tujun olueen, kyseistä olutta olen halunnut maistaa ensimmäisestä julkaisusta lähtien, mutta useampia vuosia meni ennen kuin me kohdattiin. Vermont Ravit 6,5% oli tämän illan kruunu. Tuju on lähes poikkeuksetta tae laadusta ja ei tämäkään siihen poikkeusta tehnyt. Sen verran kovaa settiä oli illan maistelut ja tälle oluelle oli kasautunut jo pieniä ennakko odotuksia vuosien saatossa, niin ei ehkä yltänyt ihan niihin, mutta maistuva ja laadukas olut Tujulta. Ilta oli mukava, kiitos Bar Domille Tap Takeoverista sekä seurassa viihtyneelle olutseuran jäseneelle, ehdottomasti uudestaan.

keskiviikko 10. marraskuuta 2021

Kiroileva siili 3,8%

Kiroileva siili 3,8%, tuo Milla Paloniemen kehittelemä sarjakuvissa seikkaileva kulttihahmo on yhdistänyt voimansa Kotkalaisen Steam Breweryn kanssa ja tuloksena on syntynyt hapan pihlajanmarja sour. Hetken jos käyttää ajatusta kiroilevan siilin edesottamuksiin ja "henkilö"kuvaan sekä leikkii ajatuksella, että se koristaisi oluen etikettiä nimellään sekä kuvallaan, niin onhan se aika ilmiselvää, että kyseinen olut olisi tyyliltään sour ja mikä loistokkaampi raaka-aine kuin jokaiselta pihalta löytyvä pihlajanmarja. Tämä hieno ja aliarvostettu raaka-aine, jolla jo erinäiset linnut ovat juopuneet aikojen kuluessa.

Olut on kuivahko, mutta onneksi ei niin kuiva mitä voisi ennakkoon kuvitella sen olevan. Olutta juodessa huomasi, että kyseinen olut on itse asiassa aika veikeä ja moniulotteinen. Hetken jälleen maisteltuani totesi oluen jopa taittavan hyväksi ja miellyttäväksi. Ei kuitenkaan niin hyväksi, että kyseistä olutta voisi kovinkaan montaa juoda saman illan aikana. Mukava uusi tuttavuus, hienosti yhdistettyjä asioita tässä oluessa.

Sairilan olutseura nostaa huopaista hattuaan käytetystä raaka-aineesta mitä puut notkuu, kippis.

torstai 4. marraskuuta 2021

Muteman 4,0%

Hups...Elämässäni on näköjään muutakin kuin olutta ja blogia, kun päivitysväli pääsi hieman venähtämään. Toisaalta sääli, koska olut ja blogi kuulostaisi hyvin mielekkäältä elämän sisällöltä.

Tällä kertaa lähdettiin niin kauas omalta mukavuusalueelta, että huh huh. Muteman 4,0% on Olvin markkinoille tuoma inkiväärimikseri. Lähtivät tavoittelemaan täydellistä inkiväärimikseriä, joka esim. klassikko drinkissä Moscow Mule toimisi hyvin. Olvi kertoo, että tämä kyseinen mikseri sopii juotavaksi myös sellaisenaan mm. jäämurskan ja limen kera.

Itse en ole suuri inkiväärin ystävä oikein missään muodossa, mutta alkoholillisena juomana, sitä just ja just nautiskelee. Oluen ystävänä, en myöskään alkanut tätä sotkemaan drinkiksi tai edes jäämurskaan saati limeen, raakana maistelin. Lähtökohta ja ensivaikutelma ei siis ehkä parhain mahdollinen tilanne, mutta juoma onnistui yllättämään positiivisesti. Tätä tietenkin ihmettelin samalla, kun siemailin juomaa kitusiini. Pidin terävistä pikkuhapoista, jopa niin paljon, että uskon niiden pelastaneen juomassa paljon. Jälkimakuna hyvin voimakas inkivääri, joka oli itselleni liikaa. Tulipahan maistettua.

Sairilan olutseura olettaa tämän olevan onnistunut mikseri ja inkivääriä mausta löytyy, joten inkiväärin ystäville mahdollisesti perustuotetta laadukkuudeltaan sekä voisi oikeasti toimia muulinpotkuna drinkeissä. Joskus on mieltä piristävää ja herättävää, käydä maistelemassa täysin omien mielikuvien ja makumaailmojen ulkopuolella.