keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Oluen hankintamatkalla

Sairilan Olutseuran tänne kirjoitteleva jäsen viettää muutaman viikon kesä lomaillen länsirannikolla ja uusia oluita kartoittaen, joten blogin päivitysten suhteen saattaa tulla pieni tauko. Tienpäällä jos vastaan tulee mielenkiintoisia oluita tms., niin saattaahan sieltä jotain pientä raporttia tulla suoraan tai fiilistelyjä paikallisten oluiden seurassa. Loppukesän aikana blogiin ilmaantuu myös uusia postauksia "olutrintamalla hienouksia" sarjaan sekä Sairilan Olutseura on käynyt tekemässä ensimmäisen haastattelunsa ja tämän anti julkaistaan myös kesän aikana.

Sairilan Olutseura toivottaa lukijoilleen ja kaikille pienpanimotuotteiden ystäville maukasta kesää sekä rohkeutta maisteluihin.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Pils Holgersson 5,3%

 

Olaf Brewingin Pils Holgersson 5,3% vie minut ns. alkulähteille muutamin eri tavoin. Hauskaa tavallaan, kuinka olut voi tuoda mukanaan myös tällaisia kokemuksia ja tuntemuksia. Kuten varmaan monelle muullekin, niin myös minulle, nimestä tulee mieleen lapsuuteni suuri lemppari, eli Nils Holgersson piirretty. Tuo peloton hurjapää, joka joutui seikkailuihinsa hanhen selässään omasta ilkeydestään (vai tekeekö muistini jo kepposet). Koska kirjoitan kuitenkin tällä kertaa oluesta, niin jätetään lapsuuden kulta-aikojen muistelut ja keskitytään tuohon kullan keltaiseen olueen.

Toinen alkulähteille paluu liittyy enemmän tuohon olueen ja Olaf Brewingin edeltäjään, Mustan virran panimoon. Oluenharrastamista aloitellessani Mustan virran panimon brändäys ja alkuajan oluet olivat mielestäni äärimmäisen onnistuneita mm. maakuntaoluet vanhoine "retkeilyviiri" etiketteineen. Tuolloin tietysti myös vasta opettelin ja makuaistini kehittyi enemmän olutmaailmaan soveltuvaksi. Pullojen ulkonäkö, etikettien visuaalinen maailma olivat selkeästi hyvin pohdittuja sekä markkinoilta erottuvia. Tulipa tuolloin aikoina vierailtua ihan panimon myymälässäkin ostamassa muutama puulaatikollinen oluita, muutama lasi ja t-paita. Niin kovin tuo panimo minulle kolahti pienpanimoiden maailmaan tutustumisen alussa. Valitettavasti enemmän heidän oluita maisteltuani, homma alkoi tuntumaan siltä, että oli pullon etiketissä mitä tahansa niin pullon sisältö oli suhteellisen saman makuista olutta ja näin ollen panimosta alkoi tulla tylsä. Tähän varmasti vaikutti moni muukin asia, esim. oman makuaistini kehittyminen, olutlaatuihin tottuminen ja oppiminen. Mustan virran panimolla on kuitenkin aina paikkansa minun oluttynnyrin muotoisessa sydämessäni ja olen tyytyväinen, että seurailin tämän nimensä vaihtaneen panimon tarinaa alusta saakka ja heihin tutustuin jo silloin.

Meni todella pitkään, etten ostanut nimensä Olaf Brewingiksi vaihtaneen panimon oluita, koska niistä oli ns. mennyt maku ja oluttapahtumassa maistamani heidän englantilainen nahkamies vahvisti tätä entisestään, kyseinen olut ei sopinut omaan suuhuni millään,  ei sitten millään. Harmillista. Onneksi pienpanimoita ja heidän tuotteita mahtuu Suomeen niin paljon, ettei tarvinnut kuivinsuin olla. Bongasin Pint Pleasesta seuraamani kaverin maistaneen tätä Pils Holgerssonia ja pelkästään sen näkeminen aiheutti vahvan tunnereaktion, niin lapsuuteni kuin olutharrastukseni alkuun. Tuolla hetkellä päätin seuraavalla kauppareissulla tarttua jälleen pulloon ja se oli pitkästä aikaa etukäteen jo valittu, se oli Olaf Brewingin Pils Holgersson.

Olutta avatessani hymähdin noille hauskoille "paluu alkuajoille" mielikuville ja tästä syystä itse olut ei aiheuttanut minulle minkäänlaisia ennakkoluuloja, hyvä niin. Olut on pakattuna jälleen äärimmäisen hienoon pulloon ja oli maukas, raikas sekä laadukas, virheetön. Tämän oluen myötä palasi myös uskoni kyseiseen panimoon ja oletettavasti jälleen rohkeammin maistelen heidän tuotteitaan.

Tämän tekstin myötä, Sairilan Olutseura haluaa muistuttaa teitä kaikkia, että oluen maisteluun vaikuttaa niin moni asia, kuin itse olut. Samoin kuten ruuan maisteluun, musiikin kuunteluun tai urheilusuoritukseen. Se itse tuote tai suoritus on loppujen lopuksi hyvin pienessä osassa, mutta oikeutetusti pääosassa. Oluenmaistelu on kokonaisvaltainen kokemus ja pyrkikää niistä myös tekemään sellaisia, silloin niistä saa irti paljon enemmän. En tiedä kuinka paljon tämän kertaisessa maistelussa vaikutti nuo vahvat tunnereaktiot ja tätä kautta teki oluesta "paremman", mutta jos olut tuollaiseen pystyy niin mielestäni on kehut silloin myös ansainnut. Sairilan Olutseura suosittelee tuntemaan ja kokemaan myös maistelujen yhteydessä, kippis.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Brewdog Nanny State 0,5%

 

Tämän jutun kirjoittaminen ei ole helpoin homma, tämän jutun kirjoittaminen aiheuttaa huomattavasti enemmän tunteita kuin monen muun, tämän jutun kirjoittaminen oli myös hyvin lähellä jäädä kirjoittamatta ja tämän jutun kirjoittaminen tekisi mieli lopettaa tähän, miksi?

Avataanpa hieman ja kerrotaan pohjustusta ylläolevalle. Sairilan Olutseuran jäsenet pitävät mielenkiintoaan yllä maistelemalla monenlaisia oluita ja muita panimotuotteita. Kokonaiskuvallisesti tarvitsee välillä mukavuusalueeltaan poistua ja rohkeasti maistella kovin kummallisiakin tuotteita. Näin toimiessa pystynee muodostamaan jonkunlaista kokonaiskuvallista mielipidettä panimoista ja heidän tuotteistaan. Olutlaatuja on tuhottomasti ja erilaatujen alla oluita vielä enemmän. Tällä kertaa maistelussa on lähes alkoholiton olut Brewdogilta, tuolta suurelta skotlantilaiselta panimolta. Miksi kuvan oluen kohdalla juttu aiheuttaa tunteita, ei ole helpoin kirjoitettava ja meinasi jäädä kirjoittamatta?

Olut oli niin pahaa, että siitä kirjoittaminen järkevään sävyyn voi olla haastavaa amatöörikirjoittelijalle, jutun kirjoittaminen ilman kirosanoja voi olla jopa mahdotonta ja tästä syystä tämän jutun kirjoittaminen meinasi jäädä kirjoittamatta. Kerrotaanpa nyt kuitenkin jokunen sanan itse oluesta ja yritetään tehdä se aikuismaisesti ja ilman kirosanoja.

Brewdogin Nanny State 0,5% on jo pitkään ollut tämän jutun kirjoittajan ns. maistamislistalla. Brewdogilla on monia äärimmäisen hyviä oluita ja persoonallinen sekä tunnistettava tapa valmistaa niitä. Tämän vuoksi on tehnyt mieli maistaa myös tämä lähes alkoholiton vaihtoehto, VIRHE! En edes muista milloin olen viimeksi kaatanut olutta viemäriin, mutta tämän kohdalla jouduin niin tekemään ja se tuntui itsestäni ainoastaan hyvälle, aiheutti jopa mielihyvää. En tiedä oliko olut pilalla vai miksi, mutta makumaailma oli jotain niin kaukaista omasta makumaailmasta, että juomatta jäi. Kitkerä, katkera, vetinen liru, en ymmärrä miksi tällaisia edes tehdään ja miksi näitä jotkut juo. Yrttisyyttä ja voimakasta humaloimista, kyllä huomasi ja ei vaan toimi itselleni.

Huh, taisin suoriutua suhteellisen hyvin ilman kirosanoja, mutta miksi helvetissä tälläistä kuraa tehdään? Jos tämän tiedät, niin pistä kommentteihin tiedoksi muillekin, koska epäilen etten ole tämän oluen kohdalla ainoa joka kokee sen näin. Sairilan Olutseura ei voi tätä olutta suositella, mutta huomattavasti parempia vaihtoehtoja on lähes alkoholittomissa sekä kokonaan holittomissa.