Toinen alkulähteille paluu liittyy enemmän tuohon olueen ja Olaf Brewingin edeltäjään, Mustan virran panimoon. Oluenharrastamista aloitellessani Mustan virran panimon brändäys ja alkuajan oluet olivat mielestäni äärimmäisen onnistuneita mm. maakuntaoluet vanhoine "retkeilyviiri" etiketteineen. Tuolloin tietysti myös vasta opettelin ja makuaistini kehittyi enemmän olutmaailmaan soveltuvaksi. Pullojen ulkonäkö, etikettien visuaalinen maailma olivat selkeästi hyvin pohdittuja sekä markkinoilta erottuvia. Tulipa tuolloin aikoina vierailtua ihan panimon myymälässäkin ostamassa muutama puulaatikollinen oluita, muutama lasi ja t-paita. Niin kovin tuo panimo minulle kolahti pienpanimoiden maailmaan tutustumisen alussa. Valitettavasti enemmän heidän oluita maisteltuani, homma alkoi tuntumaan siltä, että oli pullon etiketissä mitä tahansa niin pullon sisältö oli suhteellisen saman makuista olutta ja näin ollen panimosta alkoi tulla tylsä. Tähän varmasti vaikutti moni muukin asia, esim. oman makuaistini kehittyminen, olutlaatuihin tottuminen ja oppiminen. Mustan virran panimolla on kuitenkin aina paikkansa minun oluttynnyrin muotoisessa sydämessäni ja olen tyytyväinen, että seurailin tämän nimensä vaihtaneen panimon tarinaa alusta saakka ja heihin tutustuin jo silloin.
Meni todella pitkään, etten ostanut nimensä Olaf Brewingiksi vaihtaneen panimon oluita, koska niistä oli ns. mennyt maku ja oluttapahtumassa maistamani heidän englantilainen nahkamies vahvisti tätä entisestään, kyseinen olut ei sopinut omaan suuhuni millään, ei sitten millään. Harmillista. Onneksi pienpanimoita ja heidän tuotteita mahtuu Suomeen niin paljon, ettei tarvinnut kuivinsuin olla. Bongasin Pint Pleasesta seuraamani kaverin maistaneen tätä Pils Holgerssonia ja pelkästään sen näkeminen aiheutti vahvan tunnereaktion, niin lapsuuteni kuin olutharrastukseni alkuun. Tuolla hetkellä päätin seuraavalla kauppareissulla tarttua jälleen pulloon ja se oli pitkästä aikaa etukäteen jo valittu, se oli Olaf Brewingin Pils Holgersson.
Olutta avatessani hymähdin noille hauskoille "paluu alkuajoille" mielikuville ja tästä syystä itse olut ei aiheuttanut minulle minkäänlaisia ennakkoluuloja, hyvä niin. Olut on pakattuna jälleen äärimmäisen hienoon pulloon ja oli maukas, raikas sekä laadukas, virheetön. Tämän oluen myötä palasi myös uskoni kyseiseen panimoon ja oletettavasti jälleen rohkeammin maistelen heidän tuotteitaan.
Tämän tekstin myötä, Sairilan Olutseura haluaa muistuttaa teitä kaikkia, että oluen maisteluun vaikuttaa niin moni asia, kuin itse olut. Samoin kuten ruuan maisteluun, musiikin kuunteluun tai urheilusuoritukseen. Se itse tuote tai suoritus on loppujen lopuksi hyvin pienessä osassa, mutta oikeutetusti pääosassa. Oluenmaistelu on kokonaisvaltainen kokemus ja pyrkikää niistä myös tekemään sellaisia, silloin niistä saa irti paljon enemmän. En tiedä kuinka paljon tämän kertaisessa maistelussa vaikutti nuo vahvat tunnereaktiot ja tätä kautta teki oluesta "paremman", mutta jos olut tuollaiseen pystyy niin mielestäni on kehut silloin myös ansainnut. Sairilan Olutseura suosittelee tuntemaan ja kokemaan myös maistelujen yhteydessä, kippis.