Olin tuossa pitkää viikonloppua viettämässä Heinävedellä ja tuolla reissulla tuli piipahdettua myös Kolin Panimolla. Reissuillani olen viime vuosina pyrkinyt tutustumaan paikalliseen ruoka ja pienpanimokulttuuriin. Tällä reissulla kävin myös Valamon luostarissa maistamassa heidän toisen myynnistä olleista oluista, luostarioluen, joka oli tyyliltään apa. Tästä myöhemmin myös täällä blogissa.
Reissua suunnitellessani ilokseni googlen kautta bongasin Kolin Panimon, mikä itselleni oli täysin ennen kuulumaton ja uusi tuttavuus. Panimo on perustettu kuitenkin jo vuonna 2019, mutta ei itselleni ole vastaan missään heidän oluitaan tullut. Tästä ajattelin heti, että kyseessä voinee olla suhteellisen pieni paikallispanimo. Tuohan olisi mukava lisä reissulleni, jos vain aikataulut sattuvat yksiin. Hyvin nopeasti huomasin, ettei aikataulut taidakaan sopia yksiin panimon aukiolojen kanssa ja päätin selvitellä, että saisinko kuitenkin jostain ostettua heidän olusiaan sekä siidereitään, jotta voisin kotosalla niitä sitten maistella ja tällä tavoin tutustua panimoon.
Laitoin sähköpostia heidän nettisivuiltaan löytyvään osoitteeseen ja kerroin tulevasta reissustani sekä tahtoisin ostaa heidän tuotteitaan jostain tuolla reissullani, jos se vain olisi mahdollista. Muutaman päivän päästä viestiini vastasi Kolin Panimon yksi omistaja Fransu Flogny. Ihan sellaista viestiä en odottanut saavani ja tuo vastaus ystävälliseen kysymykseeni loksautti ns. suun auki ja hetken vain ihmettelin. Fransu vastasi vieläkin ystävällisemmin, että hän mielellään tulee viikonloppuna panimonsa avaamaan jos vain sattuu olemaan tuolloin lähettyvillä. Kiittelin kovasti omassa vastauksessani ja sovimme minun ottavan yhteyttä lähemmin, kunhan oma aikatauluni tarkentuu.
Aikatauluni tarkentumiseen vaikutti paljon sääolosuhteet, koska yksi reissuni päämääristä oli Kolin huipulta auringonnousun katselu ja tämä sattui onnistumaan sunnuntai aamuna hyvin varhain. Tämän jälkeen soittelin sovitusti Fransulle ja edelleen näytti siltä, että aikataulumme sopii yksiin ja itse panimolle olisi mahdollisuus päästä vierailemaan. Aivan huikea mahdollisuus, jota en vielä tässäkään vaiheessa oikein pystynyt uskomaan todeksi. Saavuimme mukana olleen kaverini kanssa panimolle hieman etuajassa ja hetken päästä panimon eteen kaartoi Fransu Harley-Davidsonillaan ja avasi kutsuvasti panimon etuoven. Tässä vaiheessa katsahdimme kaverini kanssa toisiamme ja totesimme, tämän huikean mahdollisuuden olevan todellisuutta.
Fransu otti meidän vastaan ystävällisesti ja iloisesti. Kertoili Panimon syntytarinaa ja historiaa, tosiaan perustettu vuonna 2019 ja painottuvan oluissa belgialaistyyliseen toteutukseen ja siiderissä pyrkivät hakemaan ranskalaista toteutusta. Juttelimme hyvän tovin yleisesti pienpanimoista sekä Fransu ystävällisesti vastaili meidän esittämiin kysymyksiin. Hän epäili vuosituotannon olevan ehkä jotain 50 000 litran hujakoilla, mutta varmaksi ei osannut tätä sanoa. Jutustelun jälkeen hän esitteli panimon tilat, jossa kivasti pulputtaen kävi heidän saisoninsa sekä siidereitä oli muutamassa tankissa. Heti alkuun ennakko ajatus pienestä panimosta tuli todeksi. Tilat olivat pienet, käymis ja muut astiat suhteellisen pieniä esim. Saison kävi maksimissaan 700 litraa vetävässä tankissa ja esim. heidän Lager laitteensa Fransu kertoi olevan niin pienet, että oluen valmistus oli hankalaa ja tästä syystä ovat lagerin valmistamisen suhteen tauolla ennen kuin saavat siihen toimivammat laitteet. Mieleeni jäi Fransun mukava heitto jossain vaiheessa jutustelua, jossa hän totesi "meillä on täällä vielä ainakin hauskaa". Tuolloin taisimme juuri keskustella panimon suuruudesta litroissa, työntekijöissä ja alalla olo historiasta. Tuon lauseen kyllä tällä lyhyellä tutustumisella voinee jo allekirjoittaa, uskomattoman hienon kokemuksen mahdollisti sunnuntaina (panimo ei normaalisti ollenkaan auki) ja hänestä huokui sellainen iloisuus, tervehenkisyys, mielenkiinto oluen tekoa kohtaan ja hän kertoikin aina pitäneen oluesta. Unohtaa ei pidä myöskään sitä hänen esiin nostamaa hauskuutta, sitä tarvitaan niin oluen teossa kuin elämässä muutoinkin. Aina ei ehkä ihan onnistu ja panimossa ei tule ihan sitä mitä oli tavoitteena, mutta hauskuuden myötä siitä jää turha puristelu pois ja ei se maailmaa kaada.
Olipahan ihan äärettömän huikea kokemus ja mahdollisuus. Sairilan Olutseura kiittää ja kumartaa syvään Fransulle, joka tämän omalla ystävyydellään meille mahdollisti. Kiitos.
Samalla Sairilan Olutseura suosittelee tutustumaan rohkeasti matkoillanne paikallisiin pientuottajiin, niin ruuan kuin juomienkin suhteen. Joskus rohkea yhteydenotto poikii jotain näin sanoin kuvaamattoman hienoja mahdollisuuksia ja jälleen on tarinoita kerrottavana oluen maistelun ohessa, kippis.
