Palataampa mielikuvissa jälleen viime kesään, heinä elokuun taitteeseen, jolloin pääsin kaverini kanssa tutustumaan Kolin Panimoon. Kiitos tästä mahdollisuudesta vielä(kin) ystävälliselle Fransulle.
Tällä kertaa maistelussa ei ollutkaan olut, vaan toinen heidän siidereistään. Siiderin maistelu sopii syksyiseen ajankohtaan, koska jo useamman vuoden Kolin Panimo on ostanut lähiseudun omenoita ihan tavallisilta tallaajilta, kuka tahansa on omasta puutarhastaan voinut kerätä omenoita ja toimittaa ne Kolin panimolle. Kyseessä on siis todellinen lähisidukka ja tästä juontanee nimi Carelia Cider, käsityönä pantua lähialueen omenoista. Valikoimassa panimolla on kuiva ja tämä hieman makeampi, ehkä semimakea siideri.
Kas kummaa, siideri on kirkas väriltään, hyvin vahvasti omenan tuoksua ilmatilaan tuova herkku. Alkuun hapot iskevät aika kovin, mutta hyvin nopeasti siiderin todellinen luonne paljastuu. Laadukas, kirkas ja reilusti omenainen maalaissiideri on kyseessä. Panimolla käydessä Fransu kertoikin, että heidän siiderit ovat hieman ranskalaistyyppisiä ja hän itse piti tätä makeaa onnistuneempana kuin kuivaa versiota. Siiderin jälkimaku viipyilee mukavan omenaisena suussa vielä jonkun aikaa maistamisesta. Vaikka en siiderin ystävä olekaan, niin täytyy sanoa, että näitä on mukava joskus maistella ja sivistää itseään kyseisen juoman pariin. Makuaisti myös kehittyy jatkuvasti, joten nykyään joistakin siidereistä jopa pidän ja saa hymyni huulille. Tämän siiderin maistelu nostaa hymyn, johon vaikuttaa tietenkin moni muukin asia kuin vain itse tuote. Mukava muisteluhetki kesäiseen reissuun, kippis.