Bar Domin hanat valtasi tässä taannoin tanskalaisen
Mikkellerin ja heitä maahantuovan suomalaisen
Olaffin oluet. Näillä leveyspiireillä on suhteellisen harvoin oluen ympärillä minkäänlaisia tapahtumia, joten suuntasin tuolloin tarkastamaan tarjonnan ja maistelemaan Mikkellerin oluet pois, siitä voit lukea aikaisemmasta postauksesta
Mikkeller + Olaf Tap Takeover maistelut.
Maistelulautasen (mikä sisälsi hanasta löytyneet Mikkellerit) jälkeen bongasin ilokseni tanskalaisen Warpigsin oluita löytyvän jälleen ja ne on itselleni sellaisia 'pakko maistaa' -tyyppisiä oluita. Niiden maistamiseen sisältyy niin paljon mukavia muistoja Kööpenhaminan reissulta ja Warpigsilla käynnistä. Ensimmäisenä niistä maistoin Manticore 6,8%, joka komeilee kuvassa. Kuva lienee myös kertoo minkä tyylin oluesta on kyse, mielestäni kuva on yksinkertaisuudessaan komiaa katseltavaa. Kyseessä on NEIPA / Hazy IPA kuka mitenkin tulkitsee. Kauniin kellertävä, samea ja vaahtokukalla lasiin kaatuva olut. Kyseinen olut oli jotenkin todella hyvin omaan suuhun sopiva, aikamoinen nektariini. Warpigsin oluiden maistaminen on luksusta, koska heidän IPA:t on hyvin monesti juurikin sellaisia mistä itse pidän ja vie minut mielikuvamatkalle hyvän ruuan, oluen ja seuran pariin. Tästä tykkäsin kyl kovin ja ehdoton suositus muillekin.
Seuraavana oluena nautiskelin samaisen Warpigsin Muzzle Memory 5,6% NEIPA / Hazy Ipan. Tämä olut oli keveämpi kuin edellinen ja sen huomaa jo kuvastakin, väri on huomattavasti kirkkaampi. Olut myös hieman keveämpi alkoholiprosentiltaan, liekkö näistä seikoista johtuen tämä olut ei yltänyt ihan yhtä isoon hehkutukseen kuin edellinen. Sain myös seurana olleen olutseuran jäsenen maistamaan Warpigsia ja taisi pieni tykästyminen kyseisiin oluisiin myös tapahtua hänessä.
Kyseiset oluet ovat hinnoiltaan lähempänä kymppiä per tölkki, suhteellisen arvokasta. Aina se ostaminen hieman kirpaisee ja pistää miettimään, että mikä hitto näissä maksaa näin paljon enemmän kuin monessa muussa. Itse kuitenkin mielellään tuon maksan, koska jokainen huikka on minulle makumatka ja mielikuvamatkailua parhaimmillaan vuosien takaiseen Tanskan matkaan.
Valitettavasti ja lompakkoni iloksi kyseisiä oluita ei ollut enää enempää tarjolla baarin puolella, joten jatkoin iltaa muutamalla muulla oluella. Seuraavaksi valikoitui suomalaisen
Fat Lizardin
Lab 37 Red Ipa 6,2%. Tämä valikoitui sen vuoksi, että viime aikoina Fat Lizardin oluet ovat maistuneet itselleni ja sopineet omaan suuhun hienosti. Aika useasti myös tietää saavansa laatua kun tarttuu Fat Lizardin oluseen. Tällä kertaa sitä sai, helposti lähestyvässä muodossa ja olikin äärimmäisen hyvä "suun huuhtelu" olut tässä vaiheessa iltaa.
Keskustelut soljuivat oluen maailmoissa, sivuten välillä työasioita (suomalaiset miehet eivät voi olla keskustelematta jossain vaiheessa niistä, varsinkaan jos työskentelevät samassa paikassa). Pääpaino kuitenkin pysyi maistelussa olevissa oluissa sekä niiden ympärillä, joten ilta sujui onnistuneesti. On mielekästä istua iltaa toisen oluista pitävän, ymmärtävän ja arvostavan kanssa, koska silloin pääsee spekuloimaan lasissa olevia ja muita maistamiaan yhdessä.
Ilta kun etenee, niin aina löytyy syytä pieneen juhlaan ja juomaa sen mukaan. Tällä kertaa siihen oli oikeasti syytä, seurana olevan olutseuran jäsenen vakituisen työsopimuksen vuoksi. Hänelle myös Lambic oluttyylinä oli täysin tuntematon, joten juhlajuoman valikoituminen helpottui kummasti.
Brouwerij Boonin
Oude Geuze Boon À L'Ancienne 7,0% 2017 valikoitui juomaksi ja kaatui lasiin hyvin lambicin omaisesti, tumman punaisena ja viinimäisenä, kuten asiaan kuuluu. Olipahan täydellisen pehmeä ja pyöreä lambic, mahdollisesti pehmein maistamani. Liekkö vuodet tehneet tehtävänsä, koska olihan tämä vuosikertaa 2017. Todella tasapainen kokonaisuus ja hieno sekä hyvä valinta tuohon pieneen juhlan hetkeen.
Illan päätin vielä ilokseni
Panimoyhtiö Tujun olueen, kyseistä olutta olen halunnut maistaa ensimmäisestä julkaisusta lähtien, mutta useampia vuosia meni ennen kuin me kohdattiin.
Vermont Ravit 6,5% oli tämän illan kruunu. Tuju on lähes poikkeuksetta tae laadusta ja ei tämäkään siihen poikkeusta tehnyt. Sen verran kovaa settiä oli illan maistelut ja tälle oluelle oli kasautunut jo pieniä ennakko odotuksia vuosien saatossa, niin ei ehkä yltänyt ihan niihin, mutta maistuva ja laadukas olut Tujulta. Ilta oli mukava, kiitos Bar Domille Tap Takeoverista sekä seurassa viihtyneelle olutseuran jäseneelle, ehdottomasti uudestaan.
