Mosh & Go 5,5%

Iloiset Etelä-Karjalaiset laittoivat jälleen yhteistyöllä markkinoille jotain maistuvaa, erittäin hauskaa ja erilaista. Panimoyhtiö Tuju Lappeenrannasta sekä Stam1na Lemiltä, julkaisivat yhteistyöoluen Mosh & Go 5,5% jonka huikea mainoskampanja mukaili aikoinaan töllössä ollutta shampoo mainosta Wash & go. Täytyy kyllä jälleen nostaa hattua ja kumartaa syvään Etelä-Karjalan suuntaan, heidän ideat saavat aina hymyn huulille ja oluet ovat hyvin laadukkaita.

Mosh & Go on pale ale, joka kaatui lasiin kauniilla vaahtokukalla. Olut itsessään on laadukas tuote ja maistuva, mutta eniten pidin hieman suuta kuivattavasta jälkimausta. Tämä olut on kyllä hyvä esimerkki siitä, kun kaikki palaset ovat tarkkaan mietittyjä ja loksahtavat kohilleen. Visuaalisesti oluttölkki on tyylikäs ja mielenkiinnon herättävä, etiketissä koreilee Lemin pässi rouheasti kuvattuna, mainoskampanjan videot hakee vertaistaan ja ovat hauskoja. Tietenkään ei pidä unohtaa itse olutta, joka on laadukasta janojuomaa ja taidolla valmistettu.

Tämän postauksen myötä Sairilan Olutseura toivottaa lukijoille erittäin hyvää ja laadukkaan oluen juhlaa, eli juhannusta. Blogissa saattanee tulla nyt myös hieman lomataukoa, materiaalin keruu taukoa, mutta saattanee tänne  kesän aikana joitakin juttujakin ilmaantua, lupaamaan en kuitenkaan lähde tässä hetkessä. Mukavaa kesää, kippis!

 

Ukon Vakka -juhlat 15.6.2022 Bar Dom, Mikkeli

Keskiviikkona 15.6.2022 heräteltiin muinaisia olutjuhlia uudelleen henkiin Mikkelin Bar Domissa, kun vielä keski-ajalla Etelä-Savossa tunnettu Ukon Vakka -juhla tuotiin nykyaikaan. Suomalaisessa kansanuskossa Ukko Ylijumalalle oli tapana kevätkylvön aikaan järjestää kyläyhteisössä ylettömät olutjuomingit. Näin toimittiin sen vuoksi, jotta taattiin tulevana kesänä suotuisa sää sekä onnistunut sato. Juhlissa oli tuolloin tarjolla talvivarastojen rippeet sekä tietenkin olutta.

Nyt ensi kertaa keski-ajan jälkeen järjestettyjen Ukon Vakka -juhlissa kuultiin olutmytologian ja menneisyyden tarinoita, vanhoista olutmytologian teksteistä sovitettuja lauluja sekä arvostettiin olutkulttuurin käsityöläisyyttä. Ideana oli herätellä kiinnostusta meidän suomalaisten omaan olutfestivaaliperintöön, sillä meille suomalaisille tutumpia on ulkomailta saapuneet Oktoberfestit tai St. Patricks Day. Meidän omasta kulttuuriperinnöstämme löytyy kiinnostavia juhlia, kuten Ukon Vakka -juhla sen nyt osoitti. Olueen liittyy paljon ja hyvin erikoisiakin tarinoita ja rituaaleja sekä tietenkin kiinnostavaa historiaa viljelykulttuurin ja oluenpanemisen osalta.

Ilta oli hienosti toteutettu ja historiallisia tekstejä mm. oluenpanemisen syntyhistoriasta oli erittäin miellyttävä kuunnella, samalla olutta siemaillen. Ilta soljui huomaamatta eteenpäin ja ihailtavaa oli huomata kuinka paikalle saapunut yleisö oli keskittynyttä ja kuunteli tarkkaan Laura Hokkasen kertomia tarinoita. Illan musiikista vastasi Jaakko Pitkänen, joka oli sovittanut useampia olutmytologian tekstejä ja esitti niitä hieman blues vivahtein. Yleisö myös pääsi kokeilemaan näitä hieman outojakin tekstejä muutaman yhteislaulun verran. Illassa esiintyi myös uusi Olutseura Savon Malturit, jonka nimessä on haluttu huomioida perinteitä ja tarinoita, heidän tarkoituksena on edesauttaa ja tuoda tunnetuksi olutkulttuuria Savossa.

Illan päätteeksi oli vielä Olu Bryki Raum:n Sahti ja perinneolut tasting, joka kokosi hieman yli 30 kiinnostunutta kuulijaa ja maistelijaa. Jouko Ylijoen tarinoiden siivittämänä perinnetietoutemme sekä historian ymmärryksemme sai jälleen aimo annoksen lisää. Unohtamatta tietenkään tastingissa olleita sahteja, jotka olivat laadukasta tavaraa ja omaksi suosikiksi noussut Vanhan Rauman paastonajan luostari olut "Tyly". Kyseinen olut voisi olla hentoisen ja pehmeän savuisuuden, hyvin miellyttävän sellaisen vuoksi yksi parhaimmista suomalaisista savuoluista. Suosittelen ehdottomasti maistamaan kyseistä olutta, jos jossain festivaaleilla vastaan tulee. Ilmeisemmin ei vielä ainakaan ole myynnissä muualla. Ilta oli kaikin puolin aivan loistava kokonaisuus ja kokonaisvaltainen kokemus, johdatus oluenpanon ja viljan viljelyn historiaan. Sairilan Olutseura toivoo, että Ukon Vakka -juhlia saadaan viettää jälleen ensi keväällä. Tapahtuma oli hieno.

Tentacle Smoosh 5,0%

Moni varmasti on huomioinut saman asian, kuin itse jo jokunen vuosi sitten, että kun haluaa laadukasta sour olutta, ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan voi ostaa lähikaupasta laadukkaan CoolHeadin sourin. Sairilan olutseura on näitä maistellut sitä mukaan, kun uutta eteen sattuu. Tällä kertaa nostetaan tänne muistojen arkistoista Tentacle Smoosh 5,0%.

Olut oli odottevissa oleva hedelmäpommi. Täynnä sitrushedelmää ja ananaksen raikkautta. Mukavinta oluessa oli, että siihen oli saatu loistavasti vangittua greipin "kuivuutta". Oluthan käy kesään, kuin aurinko, joka tätä kirjoittaessa paistaa jossain ihan muualla kuin Mikkelissä. Tätä juomalla voit kuitenkin maistaa palan aurinkoisuutta vaikka sitä ei ulkona näkyisikään. Ehdottomasti maistamisen arvoinen ja CoolHeadilta jälleen taidonnäyte, kuten moni heidän nordic sour menetelmällä valmistetuista sour oluista onkin.

Kohti keskikesän juhlaan, Sairilan Olutseura suosittelee ostamaan salkun lisäksi myös muutamat laatuoluet erinäisiin keskikesän juhlan tilanteisiin. Oli sinulla sitten romanttisesti rakas kainalossa tai haaveilet aamuyön tunneilla omasta rakkaastasi laiturilta tyyntä järveä katsellen, niin molemmat ovat paljon mielekkäämpiä tilanteita kuin sinulla on kädessäsi laadukas olut. Kippis!

Koli Olut Brunette 7,4% & Saison 5,3%

Muistellaas vielä hetki taannoista Kolin Panimolla vierailua ja kirjoitellaan muutamasta heidän oluesta vielä sananen. Maailmalla riehunut "virustauti" on saanut ihmiset kiinnostumaan retkeilystä ja luontokohteista kiitettävästi. Tämä suuntaus on erittäin hieno juttu ja meillä Suomessa löytyy kauniita luontokohteita sekä lähimetsää, jossa mielenterveyttään voi käydä hoitamassa. Koli tarjoaa yhden Suomen kauneimmista näkymistä, kansallismaiseman ja Sairilan Olutseura suosittelee siellä matkaavia ehdottomasti myös tukemaan pientä panimoa. Keskiviikkoisin Kolin Ryynäsessä on mahdollisuus Kolin Panimon tastingiin, joten varailkaahan ihmeellä tastingiin paikkoja heidän nettisivuiltaan. Hyvin miellyttävä omistaja otti meidän viime kesänä panimolla vastaan, kertoi panimosta, oluista sekä siidereistä. Hyvin mukava käynti, jota mielellään muistelee.

Koli Olut Brunette 7,4% oli hyvin tasainen olunen hyvällä tapaa, korkeasta prosentista ei ollut tietoakaan. Suhteellisen helppo juotava ja pisti huikka toisensa jälkeen miettimään, että miten hienosti on saatu nuo prosentit häivytettyä makumaailmasta. Tämän vuoksi hyvin onnistunut, koska ei se aina kaikilta onnistu.

Koli Olut Saison 5,3% oli pitkästä aikaan omaan makuun maistuva saison. Korianteria olin makumaailmasta hieman löytävinäni, mikä ei kyllä kuulu omiin lemppareihin, mutta tässä hyvin maltillisesti. Makumaailma oli loppujen lopuksi aika perus ja tasainen, hieman kuivahko. Oluena kuitenkin onnistunut, koska ei tasaisuus ole aina pahaksi.

Sairilan Olutseura toivottaa rohkeutta kesän 2022 reissuihin ja retkiin, yhdistää voi myös lähialueen tuottajia ja saada myös hikisen retken jälkeen mukavia kokemuksia iltaan esim. tastingin kautta.

The Way Of The Dodo 4%

The Way Of The Dodo 4% on Helsinkiläisen Etko Brewingin ja Lappeenrantalaisen Panimoyhtiö Tujun yhteistyön hedelmä. Session Neipa hyvin maltillisilla prosenteilla. Maistelin tuon pitsan kanssa pois, kuten ehkä kuvasta voineen jo päätellä. Oluena tämä kyseinen neipa oli hyvin onnistunut väriltään, tuoksultaan ja maultaan. Hieman maistellessa käväisi mielessä pieni oluen ohuus, jopa vetisyys, mutta onneksi tämä oli vain häivähdys ajatuksissa ja mahdollisesti selittyneen noilla maltillisilla prosenteilla. Olut oli maukas ja kiva lipittely olunen.

Mielenkiintoinen yhteistyö olunen, kesäterassilla voisin kuvitella mielelläni tuota kaatavan kurkkuuni. Hedelmäisyys, tuoksua ja maku olivat äärimmäisen hienosti kohdallaan. Kyseistä olutta lipittelemällä ei pääse yllättämään kesähelteillä ja terasseilla vaania yllättävä tekijä, eli kesähiprakka tai päivähumala. Maltilliset prosentit pitävän tämän mukavan ja kesäharrasteisiin ehdottomasti kuuluvan tilanteen poissa. Sairilan Olutseura suosittelee kuitenkin tutustumaan suunnitellusti ja ennakoiden tuohon mukavaan olotilaan, se on kesäterassien parhaimmistoa ja kohtuudella hoidettuna miellyttävä tapa viettää kesälomapäivää.

Zesty Case 5,3%

Olarin Panimo, tuo Suomen panimokartan underground väriläiskä. Kuten heidän oma slogan kuuluu "Olarilaista, ehdottoman maanalaista". Suhteellisen vähälle on vielä jäänyt tämän panimon maistelut, saatavuus Mikkelistä kun on ollut hieman vähäistä. Kesälomareissullani näitä muutamia ostelin ja maistoin sekä tämän kuvassa komeilevan herkun taisin löytää paikallisesta Prismasta aikoinaan.

Zesty Case 5,3% Gose, aijai. Ensipuraisu tuolloin aikoinaan maistaessa nostatti jo hymyn huulilleni. Pitkästä aikaa gose, jonka makumaailma ja laadukkuus nostatti tuon hymyn jo heti ensimmäisen huikan jälkeen. Makumaailmassa passionhedelmää, limeä ja Bergamottia. Maut hienosti tasapainossa sekä maustettu gose oluttyylinä tunnistettavissa, laadukas tyylilajin edustaja. Olarilta tämä(kin) hieno onnistuminen ja täytyy petrata tuota panimoon tutustumista, koska tällä hetkellä tämän lisäksi olen tainnut kurkkuuni kaataa vain kolme olutta, mikä on harmittavan vähän näin hyvältä Suomi panimolta. Taitaa kuitenkin Pint Pleasessa itselläni heidän oluiden keskiarvo huitelevan jonkuu matkaa yli 3 tähden, joten laadukkaista ja omaan suuhun maistuvista olusista selkeästi kyse.

Sairilan olutseura suosittelee tutustumaan Suomi panimoiden väriläiskään, Olarin Panimoon.

Trooper: Fear Of The Dark 4,5%

Stout, tuo peri brittiläinen oluttyyli, jota miehet siemailevat työpäivän jälkeen isolla ensipuraisulla ja vaahto tarttuu viiksin, pyyhkäistään kämmenen selkään ja suusta pääsee aah huokaus. Hyvin tuttu hetki ja kuvaus monesta elokuvasta, sarjasta ja parasta on se, että näin tapahtuu päivittäin monissa pubeissa edelleenkin.

Itse kaadoin lasiin Robinsons Breweryn Trooper: Fear Of The Dark 4,5,% brittiläisen stoutin. Ostopäätöshän muodostui jo etiketin nähdessään. Iron Maidenin ikonisen biisin nimeä kantavalle oluelle sysätään jo etikettiä liimatessa suhteettoman kovat laatupaineet. Koska kyseinen biisihän on yksi kaikkien aikojen kovimmista ja sanon tämän vaikka kyseinen musagenre ei olekaan sitä ominta genreä.

Olut on tumma, vaahtoaa kauniisti maitokahvin värisenä vaahdolla ja huomaan kiroavan, kun en omista viiksiä. Oluena tämä on helppo stout, kuten jo prosentit antaa olettaa. Kevyehkö, mutta mukavasti tumman suklaan ja paahteisuuden makumaailmaa. Erittäin hyvä stout kauppavahvuisena ja helppo juotava joka tuo mielekkyyttä nauttimisen hetkeen. Tätä stouttia ei tarvitse "pureskella", mikä toisaalta tekee maistamisesta hieman sellaisen pikaisen, koska hieman kevyehkönä makua ei samalla tavalla jää maistelemaan ajatuksen kanssa, kuin joidenkin tuhdimpien. Palataanpa alkuun...brittiläiset duunarit kohottaa tuopin ja ottaa ison kulauksen, vaahdon jäädessä viiksiin. Siihen tämä sopii hyvin, koska ei tuolloin työpäivän jälkeen välttämättä pysähdytä maistelemaan vaan ainoastaan nautitaan, aah.

Olutseura Savon Malturit

BOOM...Mikkelistä pärähtää! Keskusteluja, ideoita, pohtimista ja pähkäilyä, mutta hiljaa hyvä tulee. Viime kesänä keskusteluja jo käynnisteltiin, loppuvuotta kohtaan ne vakavoitui ja kevään aikana alkoi tuntumaan jo todelta. Kevään aikana kutsuttuna kokoontui useamman kerran noin 10 hengen ryhmä, joita yhdistää olut. Ryhmässä oli tietoa ja taitoa kiinnostuksen, työn tai harrastelijan näkökulmasta. Tästä kehittyi ja syntyi uusi olutseura, Olutseura Savon Malturit.

Heidän Facebook sivuillaan kerrotaan näin. "Olutseura Savon Malturit on keväällä 2022 Mikkelissä perustettu olutseura, jonka tarkoituksena on edistää olutkulttuuria Savossa, saada lajin pariin uusia harrastajia sekä tuoda olutharrastamista tunnetummaksi sen kaikissa muodoissa.

Tarkoituksen toteuttamiseksi olutseura harjoittaa aktiivista toimintaa oluen ympärillä ja siihen liittyen. Olutseura Savon Malturit kokoontuvat kerran kuukaudessa viettämään "Maltureiden iltaa", kerääntyen maistelemaan tuota jaloa juomaa, olutta, ennalta sovittuun paikkaan. Tästä ilmoittelemme aina erikseen hyvissä ajoin, ajankohdan sekä paikan."

Juvalla järjestetään kesäkuun 18.päivä Savon pienimmät vestivaalit. Mainoksen mukaan tarjolla on Waahto Breweryn, Karvilan Panimon, Panimo Kiiskin, Nilkko Brewingin, Bar Domin ja Anora Oy:n myyntipisteet, joten laadukkaita juomia tässä uudessa tapahtumassa on varmasti tarjolla. Tapahtuma on myös mukava piristys tämän alueen oluttapahtumiin, niitä kun ei hirmusasti vielä tiedossa ole. Näyttää tuossa myyjien listassa olevan tuore Olutseura Savon Malturit, heillä ei välttämättä myytävää ole, mutta eiköhän mennä porukalla uuteen tapahtumaan ja Olutseuran jäsenistä varmasti saa juttu kaveria oluen ympärille sekä maistelutoveria.

Sairilan Olutseura on saanut ilokseen kuulla ja seurata alusta saakka Savon Maltureiden kasvutarinaa. Positiivista pöhinää, isoja ja pienempiä ideoita, tapahtumia ja mitä lie vielä onkaan tarjolla Olutseura Savon Maltureiden toiminnassa. Jäädään innolla odottamaan julkistamisia ja sitä on hyvä harjoittaa kylmää ja laadukasta olutta nauttien, kippis.

Luostarin talvipolku 6,7%

Kevät on jo pitkällä ja suuresta lumimäärästä on vain kohta jäljellä märät läntit. Kaivoin muistini syövereistä (Pint Pleasesta ja koneelta) tänne postaukseen Fiskarsin panimon Luostarin talvipolku 6,7% Duppel olusen. Ei siis tähän aikaan vuodesta tule tuollaisia tuhteja talviolusia maisteltua, mutta silloin helmikuun alussa, kun tämän maistelin niin sopi vallan loistavasti ajankohtaan.

Olut oli mukavasti lämmittävä, kuten tyylilajista ja prosenteista voinee jo ennakkoon kuvitella. Tuon alkoholin määrän kyllä maistellessa huomioi, mutta ei liiaksi puskenut pintaan. Hetken olutta siemailtuani totesin oluen olevan hyvä ja alkoholin tuntevan vatsassa. Oluessa oli riittävästi makua ja maisteltavaa miellyttävällä tavalla, jälkimaku viipyili pitkään ja olut on erinomaisen hyvä talvisiin pakkasiltoihin.

Kevättä kohdin mennään, aurinko valtaa mielen ja saa ajatukset kääntymään kevyempiin lagereihin ja pilsseihin, sour olusiin. Ajatukset poukkoilee, mitä kaikkia herkkuja tuleva kesä tuokaan tullessaan. Toivottavasti hyvän terassikelin sekä maistuvia uutuuksia. Kippis.

Kaukomieli 4,7% & Kultaneito 4,7%

Ylikylä Olut, Kempeleeltä tai nykyään ilmeisemmin Iisalmesta. Netistä aika vähän löytyi ajantasalla olevaa tietoa tai sivustoja, mutta ilmeisemmin sulkeutunut panimo, jonka toiminnan muutama vuosi sitten on ostaneet ravintola yrittäjät ja toiminta siirtyi tämän kaupan myötä Iisalmeen.

Bongasin itselleni tämän täysin uuden panimon Shop Domissa käydessäni ja ajattelin, että tuleehan sitä maistaa uusi panimo ja tukea suomalaista pienpanimo toimintaa. Tällä kertaa maistelu jäi juuri tuohon tukemiseen, joten olkaapa hyvä. Tämä siitä syystä, että molemmat kuvan oluet olivat mitäänsanomattomia ja todella onnettomia tekeleitä. En tiedä tulisiko ravintolayrittäjien pysyä tiskin takana ja jättää oluen teko jollekin joka osaa tai sitten rekrytoida siihen hommaan taitavampi tekijä.

Kaukomieli 4,7% Cream ale. Vahvasti hiilihapollinen, jopa niin vahvasti, että peittää alleen kaiken muun, jos tässä mitään makua ylipäätään on. Vieruskaveri kuvasi olutta kuseksi, vanhan ihmisen kuseksi ja kertoi, että tältä myös tuoksuu vanhusten hoitopaikoissa. Täytyy tuon mielikuvan jälkeen todeta, että kyllä se väriltään sitä oli, tuoksusta en ehkä samaa mieltä ollut, mutta jollain tapaa se vinksahtanut oli. Toisaalta ei minulla ole kokemusta vanhusten hoitolaitoksista, joten en lähde kiistämäänkään.

Kultaneito 4,7% Blond Ale. Olut kuohuu avaamisen jälkeen pullossa, kuohahtaa lasiin kaataessa ja vaahtokukka täyttää lasin, lähes koko lasin. Kummallisinta tässä oli se, että olut kuohahti vielä suuhun kaataessaan. Niin ja tämä oli valitettavasti tässä, oluesta ei juurikaan ole mitään muuta kerrottavaa, kuin tuo kuohuminen. Ei oikein makua, mutta jos tarkoitus oli valmistaa kuohua niin siinä tämä on onnistunut tekele.

Harvoin nykyään enää sattuu näin susia oluita eteen, onneksi. Nämä oli kyllä todella heikkoja tekeleitä ja pohdin, että minkälainen panimo laskee tälläsia tuotteita edes myyntiin. No aina niihin joku haksahtaa ja saadaan kulut katettua. Sairilan olutseura kuitenkin suosittelee jättämään nämä oluet ostamatta ja jos nyt jostain syystä olet kuitenkin ostanut ja kaatanut lasiin, niin kaada viemäriin ja korkkaa joku parempi, kippis. 

Long Hop 5,0%

Aika ajoin tulee fiilis, jolloin hakeudun lager olueiden pariin. Loppujen lopuksi tämä kaikkien tuntema ja monen ensipuraisu olueen on laadukkaasti tehtyä erittäin hyvä oluttyyli, joka sopii niin ruokapöytään kuin seurusteluun. Lagerilla on aina paikkansa, arjessa ja juhlassa, sekä ehdottomasti saunassa.

Jokunen tovi sitten törmäsin Fat Lizardin Long Hop 5,0% Motueka Lageriin. Kyseinen olut on humaloitu Uusi-Seelantilaisella Motueka humalalajikkeella. Tämä olut on ehkä siitä perus lagerista vielä askel ylöspäin ja humalointi oli aika reipasta. Rapsakka lager kuitenkin taittaa alun humaloinnin aiheuttaman hämmästyksen jälkeen hyvin miellyttäväksi olueksi. Tämän oluen voi nostaa niiden monien muiden Fat Lizardin onnistuneiden oluiden joukkoon. Laadukkuutta voi aina odottaa, kun käteen eksyy Fat Lizardin olut, harvoin niiden kohdalla on joutunut pettymään, jos koskaan.

Kevättä ja kesää kohti mennään, keveneekö oluet ja valtaako peruslager entisestään tilaa kallistettavissa tuopeissa? Olutpostissa kaavailtiin sourien pitävän pintansa, mutta monien vähä alkoholisten ja alkoholittomien nostavan päätään entisestään. Sairilan olutseura on maistellut myös holittomia viime aikoina mielenkiinnosta ja maistamista voitte lukea maaliskuun viimeisestä postauksesta.

Triple Cherry Cobbler 5,0%

Suomen ehdotonta sour oluiden parhautta edustaa Coolhead, vuonna 2016 perustettu pienpanimo. Panimon tuotannosta lienee suurin osa hapanoluita ja mikäs niitä on tehdessä, kun sen hyvin osaa. Sairilan olutseuran kirjoitteleva jäsen on myös suuri hapanoluiden ystävä. Ensin taistelin tuota vastaan kertomalla olevani viha-rakkaussuhteella niitä kohtaan, mutta on tarvinnut myöntää itselleni (ja muille), että pidän niistä. Oluttyylinä myös jollain tapaa hyvin mielenkiintoinen ja kiinnosta, vaikka edelleen välillä huomaan jonkun sourin kohdalla pohtivani, että onko tämä edes olutta? Tuo lienee pohjustaa teiniajoista, koska en juurikaan pitänyt oluen mausta ja tästä syystä alitajuntani lienee ohjaa minua edelleen näiden erilaisten oluiden pariin. Uusiin soureihin törmätessä ostan niitä kotiin, pyydän kaatamaan baarissa tuoppiini ja maistelusetteihin. Tarjontaa riittää, joten näitä aika useasti tulee maisteltua. Olen myös suuri happamien marjojen, hedelmien ja makujen ystävä, joten liekkö tuollakin vaikutusta asiaan.

Sairilan olutseura maisteli Coolheadin Triple Cherry Cobbler 5.0% olusen. Aikaisemmin maistamani Triple Berry Cobbler oli hyvin maistuva hapanolut. Tällä kertaa kauniin punertavan oluen makumaailmaa hallitsi hieman liian vahvasti joulunmakuihin yhdistettävät maut ja ei ollut omaan suuhuni käypäsin Coolhead. Onneksi heiltä löytyy niin monia omaan suuhun paremmin sopivia soureja, joten ei minkäänlaista hätää.

Porridge Forrester 7,5%

Sairilan olutseuran lasiin aika usein kaatuu Lappeenrantalaisen Tujun oluita. Tähän on monia syitä, mutta heidän laadukkuus, rohkeus ja oma tyylinsä on ehdottomasti piristys pienpanimoiden joukossa. Tuju on myös laadukkuutensa myötä ansaitusti kärkipaikan kahinoissa panimoita listatessa.

Tällä kertaa lasiin kaadettiin jokusen prosentin kauppavahvuisten yli menevää Porridge Forrester 7,5 % oatmeal stout. Liekkö ehtymätön Tujun oluiden nimeämiseen käytettävä sammio ja visuaalisuus jälleen ehdotonta Tujun pilkesilmäkulmassa laatua. Olut on tumma vahva stout, josta makua ja pehmeyttä löytyi, mutta valitettavasti korkea prosentti osuus hiipi salakavalasti pintaan ja makunystyröihin. Ei missään nimessä parasta Tujua, mutta ihan ok vahva stout ja yleisellä tasolla hyvinkin vahvaa keskitasoa. Alkoholin läpi tuleminen oli itselleni liikaa ja näin ollen peitti alleen oluen muun makumaailman suhteellisen nopeasti. Maistamisen arvoinen ehdottomasti, kippis.